Murhasta puhutaan yhä
Ritavuoren murha on askarruttanut ihmisten mieliä pitkään. Vielä 77 vuoden kuluttua tutkijat väittelevät siitä, joutuiko murhattu ministeri Heikki Ritavuori salaliiton uhriksi vai toimiko murhaaja yksin. Heti murhan jälkeen tapaus vaikutti selvältä. Surmatyön tekijä vakuutti kuulusteluissa toimineensa yksin. Ritavuoren tytär Annu Tarjanne on kuitenkin varma siitä, että Tandefelt ei toiminut yksin. "Sen perusteella, mitä olen kuullut ja lukenut, olen vakuuttunut, että hän oli maksettu
murhaaja." Tutkimuksissa ilmeni, että Tandefelt oli aikonut tehdä tekonsa jo edellisenä päivänä, mutta luopui aikeestaan, koska ministeri Ritavuori oli vaimonsa seurassa. Katri Ritavuori oli silloin kävellyt työstä palaavaa miestään vastaan
raitiovaunupysäkille. "Tandefelt tunsi äidin ulkonäöltä, sillä he olivat olleet samoissa häissä", Annu Tarjanne kertoo. Molemmat olivat paikalla, kun Tandefeltin sisar vihittiin Katri Ritavuoren serkun kanssa. Hyvänpäiväntuttuja he eivät kuitenkaan olleet. Katri Ritavuori totesi myöhemmin, että hän olisi kävellyt miestään vastaan pysäkille vaikka joka päivä, jos se olisi pysäyttänyt murhaajan.
Tandefelt luuli olevansa Schauman
Poliittinen tilanne oli Ritavuoren murhan aikoihin Suomessa hyvin jännittynyt. Annu Tarjanne muistaa vielä, miten kiireinen hänen ministeri-isänsä oli. "Siihen aikaan Suomessa oli nuorisoa, joka tahtoi mennä rajan taakse Itä-Karjalaa vapauttamaan. Isän mielestä ei ollut syytä mennä sinne sotaa lietsomaan. Hän tahtoi saada nuoret kotiin tekemään töitä isänmaan puolesta." Oikeistolaiset arvostelivat jyrkästi edistysmielistä Ritavuorta, sillä he pitivät tavoitteenaan Suur-Suomea. Tandefelt oli yksi heistä. Hän väitti kuulustelijoilleen, että jos maan asioita johdetaan edelleenkin siihen suuntaan, mitä ministeri Ritavuori edusti, niin täällä parin vuoden kuluttua "ovat kaikki ruumiina". Tämän johdosta hän oli arvellut, että oli parempi yhden kuolla kuin koko kansan joutua onnettomuuteen. "Hän kuvitteli olevansa Schauman", Annu Tarjanne toteaa.
Gerda Ryti näki Ritavuoren murhan
Silminnäkijäksi joutunut Gerda Ryti kertoi näkemästään heti myös Helsingin Sanomille Sisäministeri Heikki Ritavuoren murha oli Suomen nuoren tasavallan ensimmäinen poliittinen murha. Tapahtumien kulku oli lähes mielikuvituksellinen. Kun murhaaja ampui laukauksensa Nervanderinkatu 11:n edessä, paikalla oli sattumalta
nimekkäitä silminnäkijöitä. Heistä tunnetuin oli ministerinrouva ja tuleva presidentinpuoliso Gerda Ryti. Paikalla olivat myös eduskunnan entinen puhemies, tohtori Ernst Nevanlinna ja kansatieteiden tutkija, professori Unto Taavi Sirelius, joka Ritavuoren tavoin asui Nervanderinkatu 11:ssä.
Kamala waltiollinen werityö
Murhapäivän tapahtumia kuvailtiin seikkaperäisesti seuraavan päivän Helsingin Sanomissa. Otsikossa todettiin, että Helsingissä oli tehty "kamala waltiollinen werityö" ja että murhaaja oli "liikemies Ernst Tandefelt, ruotsinkielinen poliittinen
kiihkoilija". Silminnäkijäksi joutunut Gerda Ryti kertoi näkemästään heti myös Helsingin Sanomille. Hän oli ollut kahden pienen poikansa kanssa matkalla kotiin Cygnaeuksenkadulle, kun hän Nervanderinkadun ja Dagmarinkadun kulmauksessa huomasi ministeri Heikki Ritavuoren. Ministerin takana kulki kolme muuta henkilöä. Juuri kun Ritavuori oli kääntymässä kotitalonsa ulko-ovelle, rouva Ryti kuuli kolme tai neljä laukausta. Ne ampui Ritavuorta lähinnä ollut mies. "Rewolveri oli korkeintaan noin puolen metrin päässä ministeri Ritawuoren selästä", rouva Ryti
kertoi. Ministeri kaatui silmänräpäyksessä katukäytävälle ja ampuja yritti paeta rappukäytävän ja sisäpihan kautta Dagmarinkadulle. Tällöin kuitenkin hänen ja rouva Rytin välissä olleet miehet tarttuivat ampujaan kiinni ja estivät hänen
pakonsa. Gerda Ryti ei tunnistanut miehiä, jotka pysäyttivät ampujan, mutta Helsingin Sanomat onki tiedon muualta. Murhaajan ottivat kiinni tohtori Ernst Newanlinna ja professori U.T. Sirelius. "Noin kolme minuuttia myöhemmin oli paikalle saapunut passipoliisi L. Wiertotieltä", kerrottiin lehdessä.
Uhri sairaalaan murhaajan taksilla
Haavoittunut Ritavuori kuljetettiin Kirurgiseen sairaalaan taksilla, jonka rouva Ryti kutsui paikalle. Surmaaja vietiin ajurilla samaan sairaalaan, sillä hän oli ampunut ensimmäisen luodin hätäpäissään omaan jalkaansa ottaessaan asetta taskustaan. Helsingin Sanomissa kerrottiin, ettei taksi ollut paikalla sattumalta. "Wuokra-auton n:o 705 kuljettaja Söderström oli poliisikuulustelussa kertonut seuraavaa: K:lo 5 aikaan oli eräs herrasmies tullut Erottajan autoasemalle ja ottanut hänen autonsa käskien ajamaan Dagmarinkadulle." Söderström kertoi, että mies määräsi auton pysäytettäväksi Dagmarinkatu 5:n kohdalla, missä hän nousi kyydistä ja maksoi. Mies käski kuljettajaa odottamaan häntä noin tunnin ajan ja panemaan auton liikkelle heti hänen palattuaan. "Kuljettaja oli tällöin ilmoittanut, ettei hän rupea odottamaan muuta kuin siinä tapauksessa, että hänelle maksetaan etukäteen ja ettei ole kysymyksessä minkäänlainen spriinkuljetus. Tähän oli herrasmies wastannut, ettei sellaisesta ollut kysymystä, ja maksanut kuljettajalle etukäteen 50 markkaa", lehdessä kerrottiin. Parinkymmenen minuutin kuluttua kuljettaja oli kuullut laukauksia ja heti sen jälkeen oli ihmisiä syöksynyt Nervanderinkadulta hänen luokseen huutaen, että joku on ammuttu, ja vaatien häntä autoineen paikalle. Ritavuori todettiin sairaalassa kuolleeksi. Ernst Tandefeltin vamma oli sen sijaan lievä, joten mies siirrettiin pian lääninvankilaan kuulusteluja varten.
Ernst Tandefelt oli Tandefeltien aatelissuvun musta lammas. Sukulaiset antoivat lehdelle heti murhan jälkeen lausunnon, jossa todettiin, että Ernst Tandefeltia oli jo pidemmän aikaa pidetty epänormaalina henkilönä. Muualta saatujen tietojen perusteella lehti kuitenkin päätteli, ettei Tandefeltiä voida pitää henkilönä, joka ei ole täysin selvillä teoistaan. "Hänen wakuutetaan päinwastoin osoittautuneen arwostelykykyiseksi, jopa älykkääksi mieheksi, jota todistaa mm. se, että hän toimiessaan erään pankkiiriliikkeen asioitsijana pörssissä - mitä jatkui aiwan wiime aikoihin asti - suoritti tehtäwänsä kaikin puolin taitawasti ja huolellisesti."
IRJA BÅSK / Helsingin Sanomat